Minulla on muutama elämänohje, jotka antavat voimaa ja auttavat silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen :

1. Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin, tai myöhemmin, yleensä minun parhaakseni

2. Pistä hyvä kiertämään, se tulee aina takaisin

3. Ajatus on energiaa, joka alkaa heti toteuttaa itseään - joten kannattaa miettiä, mitä ajattelee!

4. Muodosta itse mielipiteesi, älä usko kaikkea mitä puhutaan ja kirjoitetaan.

5. Kuuntele alitajuntaasi ja opettele käyttämään sitä tehokkaasti.

Eilen oli vapaapäiväni. Sellaista minulla ei usein ole,koska minulla on jonkilainen vastuu tuosta kämppäkaveristani. Eilen kuitenkin oli pakko hoitaa mökin vuokraus. - Ensimmäisen kerran elämässäni vuokrasin oman pienen paratiisini kahdelle tuntemattomalle ihmiselle! Olin kypsytellyt asiaa jo pitkään, mutta en vaan koskaan ole saanut sitä aikaiseksi. - Tämä tilanne tuli eteen vahingossa, niinkuin minulle usein käy. Luin joltain palstalta, että joku haluaa vuokrata kuukaudeksi väistöasunnon kohtuullisen matkan päästä Hämeenlinnasta. - No, Tuikkuun on 40 km sieltä, joten vastasin sen enempää miettimattä kyselijälle, että minulla saattaisi olla heille sopiva mökki tuolle ajalle. Siitä se sitten pyörähti liikkeelle. Pariskunta tuntui olevan ohan ok. ja kun olivat käyneet katsomassa mökkiä, he halusivat siellä kuukauden verran asua. Rouva voisi sieltä käsin hyvin etätöitä tehdä ja miehellä olisi vielä kohtuullinen työmatka. Vuokrasopimus tehtiin ja palailin kotiin illan suussa.

Kun he olivat lähteneet, mietin, miten jälleen kerran jotkut asiat tuntuvat toistavan itseään...alitajuntani vaan tönäisi minua sen ilmoituksen luettuani, ...hei, tuossahan olisi minun tilaisuutenki kokeilla asiaa...kun sitten taparin ne ihmiset, kaikki aistini viestivät ihan positiivisia asioita heistä. Luottamus syntyi hetkessä ja ilmapiiri oli tosi mukava ja kotoinen...Kuukauden päästä sitten nähdään, miten kävi. Mikä tarkoitus asialla on, vai selviääkä se vasta joskus myöhemmin....

Tiedän, että mökin vuokrauksella voisi saada aika hyvät lisätulot, kun vaan organiosoisi sen hyvin. Riskejä siinä tietysti on, mutta elämä on. Eikö niin? Pitää ottaa vakavasti mietintään, josko siitä voisi kehittää näinä, kaiken aikaa joka sektorilla kallistuvina aikoina itselleen lisätulon lähteen. Jotain tässä pitää  ruveta tekemään asialle, kun laskuja vaan pukkaa joka tuutista. Eikä nämä vanhuuden mukanaan puomat sairaudet ja rajoitteetkaan halpaa lystiä ole kun apujakaan ei oikein ole tarjolla. - Ei silti, sitä ei tunnu kaikin paikoin olevan tarjolla edes maksua vastaan...sellaiseksi välinpitämättömäksi tämä yhteiskunta on kehittynyt...ja aina vaan hullummaksi tuntuu muuttuvan. Maalla, ainakin toisin paikoin, vielä autetaan naapuria monin eri tavoin...käytetään kaupassa ikäihmisiä, siivotaan pihaa, aurataan lumia...tuodaan polttopuita...ollaan mukana arjessa ja pidetään huolta, jos ei vähään aikaan nähdä, mennään käymään...VÄLITETÄÄN. Mutta ei Pk- seudulla enää sellaista juurikaan tapahdu. Surullisa.

Liikennekulttuuria

Lauantai-illan liikenne oli maltillista  eikä minulla ollut kiire mihinkään. Katselin maisemia ja huomasin, että hurjan paljon erilaisia muistoja eri ihmisistä, asioista ja tapahtumista mahtui matkan varrelle. Pilpalan tienviitta...tuli mieleen Evitskogin pitkä kurssi 80-l alkupuolelta. 3kk tiukkaa edunvalvonta-asiaa ja historiaa...siellä tutustuin muutamiin ihmisiin, jotka jollain tavalla olivat mukana elämässäni aika pitkäänkin...mitähän heille kaikille nykyisin kuuluu? - Kaksi heistä ainakin on jo kuollut...yhdestä tuli hyvä ystävä, mutta häntä en ole tavoittanut enää kevään jälkeen...toivottavasti ei mitään pahaa ole tapahtunut...Loppi...ihana, ex-työtoverini, 98v. lomailee juuri nyt mökillään...teki mieli mennä yllättämään, mutta ehkä ajankohta on liian myöhäinen...ehkä joskus toiste...uups, tuossa on Kalamylly ja se on vielä auki. - Kurvaan pihaan. Kalamyllyssä poikettiin kesäisin aina ennen mökille mennessä kahvilla ja pienellä välipalalla, niin ei tarvinnut heti ruveta ruokaa tekemään mökille päästyä, vaan voitiin rauhassa asettua taloksi. Viime aikoina, kun mökillä on käyty enää hyvin harvakseltaan, ei ole ollut aikaa pysähdellä, kun harvemmin on siellä edes yötä oltu, aina on muka kiire...Nousin ylös autosta ja hengitin syvään. Kuuntelin hetken puron solinaa. Miten rauhoittava ääni se olikaan. Terassilla istuskeli pari naista, joista toinen pomppasi pystyyn, moikkasi ja kysyi, mitä saisi olla, suolasta vai makeaa? Tunsin naisen ulkonäöltä vuosien takaa. Vanhentunut oli hänkin.Mutta tietynlainen rempseys loisti eleistä ja ilmeistä edelleen... Mentiin kassalle ja hän esitteli vaihtoehtoja. Olivat saaneet uutuutena vitriiniin kolmea erilaista voileipäkakkua! - No lohikakkuhan oli tietenkin minun valintani, kun lohimyllyssä kerran oltiin. Hyvä valinta olikin. Siinä kahvia ryystäessäni ja lohikakkua ahmiessani tajusin, etten ollut koko päivänä syönyt mitään "kunnollista". Eli oli senkin puoleen fisu idea poiketa täällä. Kaiken lisäksi se saattoi olla tämän kesän viimeinen mahdollisuus poikkeamiseen, koska paikka suljettaan aina syksyllä, kun lohilammikon kalat on ongittu ja lampi tyhjennetään talveksi. Katselin vielä hetken myynnissä olevia erilaisia esineitä. Paljon kaikenlaista kivaa, mutta kun itsekin teen kaiken aikaa jonkinlaista taidetta, ei enää ole järkevää täyttää ennestäänkin täyttä huushollia lisäesineillä, joten jatkoin matkaa.

Moottoritiellä tein taas samat huomiot kuin niin usein ennenkin: Kun pistin vakionopeuudensäätimen 3km isommaksi, kuin sallittu nopeus oli, alkoi ohitusryntäys: skodat, bemarit ja audit, joskus myös volvot. ..niiden on ihan pakko päästä ohi. Aina. Yleensä en provosoidu niistä kaahareista. Tiedän, että autoni todellinen nopeus on siinä vauhdissa 3km vähemmän, kuin sallituu nopeus. Se, että ajan prikulleen sitä, on periaate. Liian paljon kaahataan ja aiheuttetaan vaaratilanteita ja onnettomuuksia. Kyllä sitä hautaan kerkiää vähemmälläkin. Mökkimatkalla käytän usein myös Hanko- Porvoo tietä. Niin nytkin. Siinä on kesäaikana ja uuden päällysteen ansiosta pitkiä pätkiä satasen nopeutta ja liikenne ei- ruuhka-aikana sujuu joustavasti. Mutta se on paha tie ohitella. Mutkia ja sulkuviivoja on reippaasti. Jossain vaiheessa tiellä oli joku traktori, joka vähän häiritsi jonon etenemistä, mutta ei pitkään. Edessä oli yksi auto, joka ajeli n. 85km tunnissa, vaikka rajoitus oli sata. Pikkuisen harmitti, mutta eihän se sata ole pienin, vaan suurin sallittu nopeus, muistuttelin itseäni, koska tie ei sallinut ohittamista. Vilkaisin peräpeiliin ja tajusin, että nyt sieltä tulee joku, joka tulee todella kovaa. Viuuuuh! Siinä se tumman sininen pikkubemari lensi valtavalla nopeudella kaikkien ohi täysin piittaamatta sulkuviivoista tai muista autoista! Ja tietenkin mutkan takana odotti yllätys: Pitkä rekkahan se siellä...jotenkin tuurilla bemari sai tuikattua itsensä kahden auton väliin, eikä tullut ruumiita, eikä rekkakaan kaatunut. Mutta taas kerran mietin, miten typeriä kuskeja meillä on. Ja paljon.

Mäntsälään tullessa tuli taas mieleen, miten pitkän aikaa käytiin kämppiksen kanssa kahvilla Lähimmäisessä. Vaan eipä käydä enää.- Ai että miksi ei? - No kun kerran oltiin siellä kahvilla, ja olin vasta muutamaa päivää aikaisemmin vaihtanut autoni ja tultiin autolle, niin joku oli muotoillut autoni oikean takakulman uudelleen. Sain myöhemmin tietää, että heillä on pihassa nauhoittava kamera, mutta eivät suostuneet siitä minulle tietoja kelaamaan! En sen jälkeen ole käynyt siellä enää. Mielestäni joku kameran selaus, etenkin kun päivä ja aika olivat hyvin tarkkaan tiedossa, on niin pieni asia, että en ymmärrä, miksi sitä ei voitu tehdä. Minkä ihmeen takia se kamera heillä on, jos ei sillä valvota pihaa?! - Sain siloin auton korjattua tilapäisesti, mutta kun se joku aika sitten korjautettiin kunnolla, hintakin oli ihan kunnollinen, yli 2300e ja lisäksi sijaisauto ja kahden vuoden 20%bonusalennus! Ei mikään pikku juttu siis!

Kotiin pääsin vielä ennen kuin pimeys laskeutui maiseman ylle. Koiramme Chico, oli riemusta suunniltaan, mun mamma tuli kotiin. Olin fyysisesti aika väsynyt, mutta henkisesti piristynyt ja varmaan taas pikkuisen nuorentunut...ainakin niin haluan uskoa. - Yö meni sikeässä unessä ja aamulla keksin, että saunoa voi aamullakin! - Ja niin alkoi taas uusi päivä, reippaana ja virkeänä. - Sain aikaiseksi ylimääräisenä suorituksena tämän uuden blogisivuston ...hyppää siivelle, takaan, että vauhtia tulee riittämään, mitä erilaisiin asioihin ja tilanteisiin tulee. - Se nyt vaan on tämän mummun kohtalo: aina sattuu ja tapahtuu joskus itseäkin vähän hirvittää, mitä kaikkea voikin olla ja tulla, mutta kuten olen sanonut, kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tällä blogillakin omansa.